Kahdenkymmenen minuutin kuluttua he ovat täällä, emmekä me enää näe tässä ajassa ja paikassa. Tiedän, että vihaat minua petettyäni lupauksen odottaa länteen vievällä radalla tuona viileänä iltapäivänä kello kuusi. En koskaan saapunut, eikä se koskaan ollut todellinen aikomukseni.
Muistatko vielä sen varhaisen syksyn, jolloin istuimme aallonmurtajalla ja tuuli vei sinun sinisen hiussolkesi? Vannoin pakenevani niin kauan kuin minulla olisi satoja kaupunkeja nähnyt selkärinkkani, varastetut maihinnousukengät ja tieto siitä että elät. Mutta maailma on muuttunut.
(by Margaret Durow)
Minulla ei ollut tarkoituksena tappaa sitä miestä Planossa. Sen jälkeen kun lakkasit hymyilemästä minulle, en ole tuntenut itseäni vuosiin. Pyydän, että avaisit alimmaisen lipastonlaatikon ja ottaisit sen sisältämän esineen mukaasi ennen kuin lähdet. Se on kulkenut kaikilla matkoillani, mutta kuulunut aina sinulle.
(by Margaret Durow)
Me lupasimme ensimmäisenä yönä Twin Fallsissa, että emme koskaan sanoisi ääneen rakastavamme toisiamme. En aio rikkoa tuota lupausta myöskään nyt.
Parhain terveisin
J
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti