Isoäidin myrsky

Sinä iltana minä katselin ovisyvennyksestä isoäidin tummaa hahmoa, joka seisoi avonaisen ikkunan ääressä hapsottavat hiukset ja valkoinen yöpaita hulmuten huoneen läpi puhaltavassa ilmavirrassa. Hän manasi raskaita varjoja kohoamaan kaukaa meren takaa, niillä oli kädet, pitkät hapuilevat kädet. Nykäisin isääni varovaisesti hihasta, mutta hän sysäsi minut pois. Ole hiljaa, ole aivan hiljaa nyt. Sinun isoäitisi kutsuu tuulta.

Silloin saapui pimeys. Se peitti horisontin ja rynnisti yli veden, pienet saaret kyyristyivät sen tieltä, Anholt hiljentyi odotuksesta. Repaleiset purjeet lepattivat kuin pelästyneiden merilintujen siivet. Mastot valittivat taistellessaan riehuvaa tuulta vastaan, pian ne katkeisivat, aivan pian. Laivan keula katosi vihreään vaahtoon ja kultakoristeinen peräkastelli kohosi näkyviin, sen ikkunat välähtelivät kuin hurjistuneen pedon silmät.

Kuvittelin mielessäni kymmeniä ruumiita, jotka rikkoutuivat teräviin hylkypuihin kenenkään välittämättä. Rannikolle kerääntyneiden miesten huomion oli vallannut täysin tuo veden varaan joutunut arvotavara, painavat puukirstut ja viinitynnyrit, rakennustarpeiksi kelpaavat lankut.

Heistä oli tullut tummia varjoja, jotka kiiruhtivat yli rantakallioiden, repivät ja riistivät, purkivat laivan kappaleiksi. He olivat nuo ahnaat, hapuilevat kädet, jotka isoäiti oli kutsunut meren takaa.

Tuolla hän seisoi, ylhäällä polulla. Minä juoksin hänen luokseen, paljaat jalat sattuivat kiviin, kädet puristuivat nyrkkiin. Sinä tiesit! Tiesit kaiken aikaa!

Isoäiti ei osoittanut kuulleensa huutoani, hänen siniharmaat silmänsä katsoivat taivaalle, tämä oli hänen myrskynsä. Itätuuli riuhtoi aaltoja yhä korkeammalle, ne kohtasivat kalliot raskaina seinäminä, miehiä liukastui ja kaatui mereen. Silmäkulmastani näin valkean yöpaidan, joka pullistui kuin suuri raakapurje. Meriheinääkö sinä sitten tahdot syödä, tyhmä tyttö? Meriheinää ja levää.

Isoäiti kääntyi hitaasti ja palasi takaisin kylään, ruoho painui matalaksi hänen jälkeensä. Hän oli kuin valtava tuhkanharmaa lintu, myrskylintu.

Rannalla miehet lastasivat saaliinsa hevosten vetämiin kärryihin, sytyttivät uudelleen aaltojen kastelemat lyhdyt ja lähtivät nousemaan väsyneinä ylös mustana kiiltävää rinnettä. Matalikolle haaksirikkoutunut laiva oli kadonnut.

Tulikärpäsiä

Tummanvihreän aluskasvillisuuden suojassa liikkuu pieni, varjoista erkaneva hahmo. Välistä se painautuu matalaksi ja pysyttelee aivan hiljaa korkeiden sananjalkojen takana, sitten se ryömii jälleen varovaisesti eteenpäin.

Poika on hyvin nuori ja laiha, mustat hiukset roikkuvat suorina piikkeinä hänen teräväpiirteisillä kasvoillaan. Sormet uppoavat syvälle kosteaan maahan, kynsien alle tarttuu multaa ja ohuita juuriversoja.

Polun yli häivähtää tumma varjo, neljä käpälää ja häntä, kiiluvat silmät. Tuolla se odottaa, metsänrajassa. Pojan valtaa yhtä aikaa uteliaisuus ja pelko, jotka muistuttavat niin kovin toisiaan, hänen on metsästettävä, saatava kiinni tuo pakeneva olento.

Puiden välissä kiemurteleva polku vie suolle, josta kohoavat yö ja kylmiksi pisaroiksi tiivistyvä sumu. Poika seuraa maahan painuneita jälkiä, ne katoavat ja jatkuvat jälleen kauempana, piiloutuvat pudonneisiin havuihin. Mutta silti äänet lähenevät, tuossa, aivan vieressä, suoraan yläpuolella.

Ja varoittamatta pimeys syöksyy vastaan, se on takkuinen ja täynnä teräviä kynsiä, jalat irtoavat hetkeksi maasta. Poika makaa vatsallaan ja näkee silmäkulmastaan sarvipöllön, joka istahtaa korkealle kuuseen, siivet pörhistyvät uhkaavina selän päälle. Huu huu huu.

Suo on liikkumaton ja käppyräisten puiden ympäröimä, veden mustasta pinnasta ei heijastu lainkaan kuvajaisia. Poika kuuntelee hiljaa ja liikkumatta, hän tuntee kuinka metsä hänen vierellään kutoo hiljalleen seittiä, tuuli hiipii varpaisillaan valkeassa niittyvillassa. Eläin on poissa.

Ilmassa on salaperäinen sekoitus pihkan ja suopursun tuoksua, jotakin mikä asuu vain täällä, saavuttamattomissa. Veden yllä lentää pieniä valopisteitä, jotka vuorotellen kohoavat ja laskevat, eivät anna ottaa itseään kiinni. Poika tietää, että tulikärpäsiä tapaa vain kaukana etelässä, ehkä mangrovesoilla. Mutta niitä ne ovat. Tulikärpäsiä.