Bianca

Ensimmäinen ihastumiseni tyttöön tapahtui luultavasti ollessani likimain viiden vanha. Huikeanvaaleat hiukset, jäänsiniset silmät ja niihin sointuva mekko ovat kaikki mitä muistan. Oli kaiketi kohtalon ivaa, että hän saattoi olla minulle myös jotain sukua, sillä tapasimme toisen kerran pappani hautajaisissa.

Löysin vanhasta albumista kuvan, jossa seisomme vierekkäin kotini parvekkeella. Mutta kysyessäni äidiltä tuon tytön nimeä hän ei osannut vastata.

Vuosia myöhemmin näin saman tytön entisen kyläkaupan luona, ja -syystä jota en kuollaksenikaan muista- kuljin hänen vanhempiensa kyydissä kotiin. Koko matkan hän katsoi intensiivisesti eteenpäin, eikä välillämme vaihdettu ainoatakaan sanaa. Sen jälkeen en ole tavannut vaaleahiuksista tyttöä enää koskaan.

Tämä merkintä on kaikessa turhuudessaan hyvin mielenkiinnoton, mutta aikaisemmin olen kirjoittanut lasuudestani kovin ylimalkaisesti, yksityiskohtiin syventymättä. Nyt kun elämäni on jäänyt kulkemaan hiljaa paikalleen, minulla ei ole muutakaan. Vain pienet yksityiskohdat.