Vedestä heijastui myös toinen hahmo, pienempi ja kapeampi, liikkumatta se seisoi aloillaan, likaiset kädet olivat puristuneina nyrkkiin, vihreät silmät katsoivat värähtämättä. Silti tämä hahmo yhä hengitti ja tunsi.
Poika oli arviolta kymmenen vanha. Hänen punaruskeat hiuksensa kehystivät märkinä ja takkuisina totisia kasvoja, ohuet huulet olivat hieman raollaan. Poika tarkasteli tuota yksinäistä varjoa, joka välistä hipaisi lavan karheaa pintaa, keinui pysähtymättä kuin mitaten vierasta aikaa.
Miestä ympäröi tukeva rautakehikko, sen natiseva ääni raapi naarmuja sinipunervaan iltaan, raapi hämäriä rakennuksia, joiden ikkunat pysyivät kiinni. Taivasta vasten piirtyivät talojen terävät katonharjat epäselvin viivoin.
Puista lavaa lähestyi toinen poika, jolla oli myös punaiset hiukset ja likaiset, paikatut vaatteet. Hän seisahtui muutaman askeleen päähän.
Ronny, he ovat etsineet sinua.
Pojista pienempi ei vastannut, nyökkäsi vain.
Tore sanoi, että mies oli yksi vitaaliveljistä. Niistä jotka veivät äidin.
Jälleen nyökkäys, hieman epävarmempi.
Lapset katselivat vaitonaisina rautaketjun varassa riippuvaa hahmoa, harmaata ihoa ja nokittuja silmiä, tyhjää avonaista suuta. Jossakin yläpuolella kaartelivat linnut, niillä oli aikaa, niillä oli aina aikaa.
Tule Ronny, meidän on lähdettävä takaisin.
Pieni poika viivytteli yhä, vilkuili toisen loittonevaa selkää ja kosteiden mukulakivien peittämää maata, puristi kädessään ryppyistä paperinpalaa, joka oli kuulunut kuolleelle miehelle.
Vielä tovin hän epäröi, kääntyi sitten kohti äänetöntä kaupunkia ja raatihuoneen nurkalla odottavaa veljeään, kiiruhti askeliaan.
Heidän takanaan tuuli huojutti hiljakseen ruosteista rautakehikkoa, huojutti tummaa varjoa.
2 kommenttia:
Rakastan sitä miten oikeesti luot näitä tunnetiloja. Nää tekstipätkät jää vaan aivan järkyttävän piinallisesti kesken. Tosin hyväkin asia se on, koska se on tosi koukuttavaa. Oot kuullu tätä varmasti ennenkin, mut ois mahtavaa kuulla sulta jotain pidempääkin tarinaa, vaikka osissa.
Hyvää kevään odotusta sinulle. :)
Suuri kiitos!
Hah, luulenpa että kärsivällisyyteni ei riittäisi minkään pitkän tarinan kirjoittamiseen : D
Jotkut näistä ovat tosin pieniä osia jostakin suuremmasta kokonaisuudesta, mutta yleensä niillä on silti tapana jäädä kesken.
Lähetä kommentti